Varsinainen syntymäpäivä oli jo viime viikolla ja juhlia vietettiin viikonloppuna. Juhlat vaan typistyi alkuunsa vieraiden puutteeseen ja harmitus lapsella ja äitillä lapsen puolesta oli kova. Osa kutsutuista oli sairastuntut ja paras syy oli ehkä se että kun asutaan korven keskellä vailla julkista tienhoitoa niin pääkallokelit yllätti ja meille ei yksinkertaisesti päässyt kun tie oli peilijäänä. Tulijoiden tulo tyssäsi 2km päähän meistä tienpäähän kun ei kitkarenkaat vieny minnekään muualle kuin ojaan. Onneksi sentään mummut ja ukki pääsi käymään ja helpottivat hieman sankarin mieltä. Kyllä sitä kakkua on sitten mässättykin useampi päivä sen jälkeen, voi kun olisi aiemmin tiennyt niin ei olisi päivää tuhlannut leipomisiin. Mutta sattuunhan sitä ja ihaa hyvää pettymyksen sieto treeniä sekin oli pojalle, vaikka toivoisikin että treenit sattuisi muille elämän päiville kuin syntymäpäiväjuhla ajankohtaan. Tuollaisina päivinä sitä toivoisi että sitä asuisi taajamassa hyväkuntoisten teiden äärellä. Mutta onneksi noita päiviä on harvassa.
Meijän kuopus vajaa 3kk on myös innostunut mahalleen kääntymisestä. Pari päivää sitten onnistui ensimmäisen kerran ja nyt treeni on päällä jatkuvasti. Äitiä ihan kauhistuttaa tuo tahti, isommat pojat kääntyneet ekan kerran 4kk iässä ja tämä pahnan pohjimmainen näkyy kiirehtivän että on yli kuukauden "etuajassa" Äiti haikeana kuiskaileekin kullan korviin harva se päivä että älä kasva niin kiireellä isoksi...äidin viimeinen villahousu. Haikeus mieleen jo hiipii kun ajattelee että se vauva-aika ei koskaan enää palaa kunhan tämä isoksi kasvaa.
Muuten täällä elellään ihan perusarkea, eilinen päivä aloitettiin piknikillä eteisen lattialla ja aamupalaksi nautittiin synttärikemuilta jääneitä lohikiekkoja ja pillimehua. Aamulla kerkesin sitten synttärivieraitakin käymään jotka ei sunnuntaina perille asti päässeet ja piknikki oli taas katettu.
Illalla vielä muskariin ja hakemaan Ikea lähetys serkun luota.
Sulla taitaa olla pojat suht`samoilla ikäeroilla kun meidän iltatähti trio:)
VastaaPoistaMeillä nuorimmainen täyttää yksi 9.12 ja haikeudella tosiaan miettii, minne se vauva katoaaa...
Kiitos kun kävit ja kommentoit!
VastaaPoistapojat on syntyneet -07, -10 ja -12. Isompien kohdalla sitä vaan innolla odotti että ne kasvoi isoksi ja oppi uusia asioita. Toki hienoa nähdä että nuorimmainenkin oppii ja kehittyy, mutta kyllähän se haikeaksi tekee, se ensimmäinen vuosi menee niin nopeasti että pitää tosiaan yrittää nauttia tästä vauva-arjesta kun sitä vielä on.