Jumpsuit fanitus

Minusta on nuorimman pojan myötä tullut jumpsuit fani. O:n vaatelipasto on täynnä housuja ja paitoja jotka ovat jääneet täysin käyttämättä koska olen tykästynyt noihin haalereihin niin kovin. Polarnin haalarit ovat olleet malleiltaan parhaita ja hinta-laatusuhde on mielestäni varsin hyvä. Yksi iso vika popin haalareissa tosin on, nimittäin ne loppuu 68cm kokoon. O on nyt 6kk ja 5kk neuvolassa pituutta oli jo yli 68cm. Ei auta kun laittaa merkki vaihtoon ja etsiä mieluisia muualta.

 Valkopohjainen ja denimkuosiset haalarit ovat jo naftit. Siniraidallinen neuloshaalari on onneksi reilua kokoa ja menee vielä varmasti pitkään. Kappahlin haalari on uusin hankinta joka ei kyllä kooltaan ollut juuri isompi vaikka koko lapussa 74cm lukeekin.

En ole ikinä pitänyt vauvalla perinteisistä potkupuvuista, mutta näihin olen tykästynyt. Onhan ne hankalia varsinkin vaipanvaihdon yhteydessä mutta käteviä kun ei sylissä ollessa paita nouse tai housut valu ryömiessä.

Netistä etsin muutamia ihanuuksia jotka vois meille saapua. Ebben ja Mini Rodinin ihan perusharmaat haalarit olisi varma valinta. Villervallan vihreä raidallinen olisi ihana raikas väri kevääseen. Nextiltä löytyy veikeitä popin tyylisiä moniraidallisia. Noiden heikkoutena on tosin pitkän vetoketjun puute, mikä on aika oleellinen asia helpon pukemisen kannalta. Alanurkan Cloo Companyn haalari olisi veikeä ja merkkinä uusi. Joku näistä täytyy laittaa hankintalistalle. Pitää hieman materiaalivertailuja vielä tehdä. Haluaisin että haalari ei olisi paksua collegea vaan jotain hieman ohuempaa ja joustavampaa trikoomateriaalia joka on lapsen päälläkin miellyttävämpi.

Aika juoksee ja vauva kasvaa

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan" Tämä laulun lause pyörii mielessäni jatkuvasti. Meidän Olli on nyt puolivuotias ja on viime viikkoina taas kehittynyt ja kasvanut huimasti. Reilun viikon verran meillä on nyt ryömitty kovaa vauhtia eteenpäin. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Olli. Oon niin tyytyväinen että meiltä ei löydy pikkulegoja, geomaggeja tai muitakaan superpieniä leluja mitkä olisi niin makoistä syötävää. Ja silti tuo vaakatason tuholainen löytää kaikkea ihanaa suuhunsa jatkuvasti. Yksi pieni hujaus kun se on jo tehnyt siirtymän olohuoneen lattialta isoveljien huoneeseen. Mihin se minun vastasyntynyt hävisi?! Jotenkin tästä vauva-ajasta on oppinut nauttimaan enemmän ja enemmän joka kerta. Esikoisen aikaan sitä kovasti vain odotti että vauva kasvaa ja kehittyy ja oppii uusia asioita, toisen vauva-aika meni jotenkin siivillä ettei itsellä oikein ole edes muistikuvia siitä. Nyt sitä toivoisi että tämä nuorimmaisen vauva-aika kestäisi ikuisesti, mutta kerta kerran jälkeen tämä menee nopeammin. Vasta eilenhän se potki vielä masussa. Haikeaa on, kohta meillä ei ole enää vauvaa. Mutta on kolme ihanaa touhukasta poikalasta. Ei pitäisi miettiä mikä jää taakse vaan mitä kaikkea ihanaa on edessä.

Viime viikolla puhkesi myös ensimmäiset alahampaat. Niitä tuli sitten kerralla kaksi. Vielä ei ainakaan ole minua niillä imettäessä pureskellut, saa nähdä miten käy. Keskimmäisen kans imetys päättyi 7kk iässä osittain juuri siksi ettei oppinut olemaan purematta.

Iso poika tuli myös siihen tulokseen ettei sitteri ole enää hänen juttunsa. Hervoton kiukkuaminen heti kun siihen yritti laittaa vaikka aikasemmin on siinä viihtynytkin. Ei se auttanut muu kuin kaivella Stokkeen vauvasetti naftaliinista ja alkaa harjoittelemaan syöttötuolissa oloa. Syöminen on nyt melkoista heilumista mutta hyvin ukkeli viihtyy ne lyhyet pätkät mitkä uskaltaa tuoliin laittaa.

Täällä varsinainen hiihtoloma on vasta ensi viikolla. Varsinaisestihan se ei kyllä meihin vaikuta kun ei koululaisia vielä ole meidän perheessä ja aikuisetkin mennään samaan rytmiin eli minä kotona ja iskä töissä. Viime viikolla saatiin kuitenkin nauttia etelän serkkujen seurasta ja käytiin tutustumassa Vuokatin Angry Birds puistoon. Ei varmaan tarvitse edes sanoa että isot pojat nautti :)

Nyt ulos nauttimaan lauhasta talvikelistä ja mäenlaskusta!

Laiskiaispullia ja laiskottelua

Kotikutoinen laskiaispulla

Esikoinen nimesi laskiaispullat laiskiaispulliksi. Sopii hyvin tunnelmaan, sillä keskitalven flunssa-aalto on saapunut tähänkin pirttiin. Ensimmäinen kuumepotilas jo diagnosoitu ja toisella ääni kateissa ja itselläkin kurkunpäätä karhentaa siihen malliin että taitaa se tauti painaa päälle. Onneksi leivoin pullat pakkaseen jo viime viikonloppuna, olisi jäänyt tänä viikonloppuna tekemättä koko pullat. Eilen olin kyllä vielä niin reipas että avasin hiihtokauden. Tänäaamuna olen kyllä sitten tiedostanutkin missä selkä-, käsi- ja reisilihasten pitäisi sijaita.