Leipäpäivä

Aikanaan kun taloa rakennettiin, halusin ehdottomasti leivinuunin jossa voisi paistella kaiken näköisiä ruokia ja leivonnaisia. Totuus kuitenkin on että vaikka olemme jo yli 3v asuneet tässä talossa on leivinuuni ollut aika vähällä käytöllä. Leivon kyllä paljon ja ruokaakin toki kokkailen päivittäin, mutta jotenkin ne on aina tullut laitettua tuonne kiertoilmauuniin töhisemään. Leivinuunissa on paistunut lähinnä satunnaiset hirvipadat, joulukinkut ja kahvikakut. Olen kuitenkin aina haaveillut siitä että tekisin itse perheen leivät. Sämpylöitä ja muita vaaleita leipiä olen kyllä sähköuunissakin leiponut mutta puu-uunissa paistetut tuntuvat enemmän "aidoilta".

Nyt päätin sitten ottaa härkää sarvista kun mieskin toi yhtenä iltana leipälapion kaupungista. Ilman sitä paistaminen puuarinalla onkin mahdottomuus. Uunin lämmitys ja muu sielunelämä onkin sitten sellainen asia johon täytyy paneutua ja perehtyä pitemmän aikaa. Siinä kun ei voi vaan napsauttaa uunia päälle ja säätää haluttua lämpötilaa. Aamulla tulet uuniin ja pari pesällistä koivupilkettä palamaan. Välissä hoidettiin lasten kanssa ulkoilut ja sitten taas takaisin uunia kohentelemaan. Aluksi ajattelin tehdä Kainuulaista nyrkkirieskaa. Minun äiti tekee maailman parasta nyrkkirieskaa ja olisi hienoa oppia tekemään samanlaista. Alkumittausten perusteella lämmitys onnistui ja mittari näyttää liki 300'c. Tutkimustyötä tehdessäni tein kaksi erilaista taikinaa, toisen hiivattoman ja toisen hiivallisen ja käytin eri ohrajauholaatuja. Jostain kumman syystä näköjään puu-uunikin voi paistaa epätasaisesti, toisella laidalla leivät tummui nopeampaan kuin toisella. Toinen taikina oli hieman liian kuivaa ja hiivaton versio jäi aika kovaksi. Mutta onhan nuo uponneet syöjäkunnalle.

Sitten innostuin kokeilemaan myös Ranskanleipiä ja spelttileipiä. Hieman pelkäsin että kohotetut leivät lässähtävät siinä vaiheessa kun siirrän ne arinalla, mutta hyvin ne muotonsa pitivät, kunhan muisti jauhottaa kohotusalustan kunnolla.

Vaikka nyrkkirieskoissa en vielä saavuttanutkaan optimaalista tulosta, onnistuivat muut leivät loistavasti. Ranskanleipä nousee ihan eri sfääreihin kun sen paistaa puuarinalla. Rapea kuori, pehmeä sisus ja se maku!! Voin luvata että leipien tekoa harrastetaan jatkossa usein ja opetellaan tuo uunin ja oikean taikinan salaisuus läpikotaisin. Ehkä vielä joskus uskallan tarttua vielä semmoiseenkin leivontamörköön, jota ruisleiväksikin kutsutaan.

Tuore, vastapaistettu leipä ei juuri muuta kaipaa kuin silauksen voita päälleen. Vaikka olenkin yrittänyt leivänsyöntiä vähentää niin voin kertoa että noita upposi siivu jos toinenkin.
Tuli myös "keksittyä" uusi välipalavaihtoehto. Jäisiä marjoja blenderiin ja soijamaitoa loraus sekaan. Oikein terveellistä, ilman mitään lisättyjä sokereita ja lisäaineita. Ja lapset söivät innoissaan kun sen jäätelönä heille tarjosi. :D

Hampton Republic by Kappahl

Eilen tehtiin päivän reissu Ouluun ja pääsin pitkästä aikaa ostoksille ihan livekauppoihin. Suoritan varmaan n. 90% meidän perheen vaateostoksista ja vähän muistakin netissä, joten ihan virkistävää vaihtelua päästä kauppoihin sovittelemaan ja hiplaamaan vaatteita.

Kappahlista en ole oikein ikinä osannut itselleni etsiä saati ostaa vaatteita vaikka lähikaupungissa kyseisen ketjun liike on muutaman vuoden ollutkin. Usein siellä tulee suunnattua suoraan lasten osastolle. Kappahlissa on nyt lanseerattu uusi Hampton Republic naistenmallisto joka miellytti todella minun silmääni. Vaatteet ovat hieman Gant/Lexington tyylisiä reippaine merihenkisine raitoineen ja väreineen. Itse nappasin mukaani ihanan lyhythihaisen paksumpaa trikoota olevan raitamekon kesäksi ja kevään must väriä korallia Raitaneuleen muodossa. Monta muutakin ihanuutta siellä oli mutta ihan kaikkea ei raskinut ostaa. Mutta pitää varmaan uusi keikka heittää vielä ennen kesää jos jotain muutakin mukaan lähtisi.

Aamulla käytiin lasten kanssa perhekerhoilemassa ja uusi koralliraitanen neule pääsi heti testiin. Mä niin tykkään noista reippaista raidoista ja isoista neuleista. Tuo neule on aika reilua kokoa, on ilmeisesti tarkoitettu hieman oversize tyyliseksi. Itse ostin kokoa S vaikka yleensä saan ottaakin M/L kokoa.

 Zeppeliinin MiniQ:ssa oli eilen Småfolkit -30% alessa ja isommat pojat valitsivat sieltä itselleen mieluisat paidat. Keskimmäinen mieltyi paloautopaitaan ja onkin kotiutumisen jälkeen kulkenut paita päällään. On kuulema Palomies Sami -paita :)

Voihan kevät!

Kevät! Ai missä? Ei täällä ainakaan. Aamulla taas karu totuus paljastui kun vilkaisin lämpömittaria. Mieliala tipahti heti kun näin lukemat -33'c.... Ei siis tänäänkään aamupäivän ulkoiluja. Mahtava auringonpaiste ulkona kyllä on, mutta ulos ei ole asiaa. Jotain on vaan päivän kuluksi keksittävä ettei jälkikasvu ihan riehaannu. Tai no riehaantumista ei voi estää, se tulee joka tapauksessa. Aamun aluksi pojan rakensi majan olohuoneeseen sohvatyynyistä, peitoista ja tyynyistä. Kummasti ne aamupalasämpylätkin upposi paremmin kun ne sai syödä majassa.

Äiti koitti saada päivän alkuun kasvohoidolla. Kuorintaa ja naamiota naamaan, eipä tässä oo kiire minnekään. Tuli uuniin ettei nurkat hohkaisi niin kylmää ja banaanikakku uuniin niin saa sisäistäkin lämpöä. Oikeastaan nämä valoisat pakkaspäivät on kuitenkin välllä ihan kivoja, ei oo kiire minnekään ja saa luvan kanssa olla sisällä kylmää maailmaa paossa.

Naistenpäivän Crinklesit

Hyvää Naistenpäivää kaikille naisille!!

Meillä ei oikeastaan tämmösiä erikoispäiviä vietetä mitenkään erityisesti. Onhan se hienoa että tämmönen päivä on kalenteriin saatu mutta me ollaa kuitenkin naisia 365 päivää vuodessa ilman sen kummempia henkilökohtaisia saavutuksiakin. Muistetaan iloita naiseudestamme ihan joka päivä ja toivottavasti ne miehetkin muistaa miten ihania me ollaan muulloinkin kuin tänään :)

Naistenpäivät kukat ja suklaat jäi kaupan hyllylle, niinpä iltapäivän puolella hiipivään makeanhimoon piti kehitellä jotain. Oon jo usemapaan otteeseen leiponut Crinklesejä, noita amerikkalaistyylisten Cookiesin ja Browniesien yhteisjälkeläisiä. Keksin muoto ja rapea pinta ja browniesin melkein mutakakkumainen pehmeä sisus. NAM! Lapsetkin on helppo ottaa mukaan leipomaan ja myös syömään ettei ihan kaikkia itse söis. Ohjeen löysin Dr. Sugar Blogista.

Kässänopen painajainen

Monessa blogissa oon törmännyt ihanaan lasten neuletakkiin jonka ohjeen nimeksi selvisi kässänopen painajainen. Tämmöselle alottelevalle neulomiskärpäsen puraisemalle ohje sopii kuin nakutettu kun siinä ei tarvitse osata muuta kuin neuloa oikeaa ja satunnaisesti päätellä niitä silmukoita. Ohjeen löysin Kotipalapeli -blogista.

Itse tein 110cm ohjeella sillä ajatuksella että se olisi tullut meidän kolmivuotiaan käyttöön. Kun ompelin osat yhteen tajusin että se on aivan liian iso. Onneks tuo 5v käyttäjäkin löytyi jolle takki oli aivan sopiva. En tiedä mille langalle ohje alunperin on tehty, luultavasti hieman ohuemmalle langalle mitä itse käytin. Minä tein takin Dropsin Nepal villa/alpakka langasta 5 koon puikoilla. Tuosta Nepalista onkin tullut ihan suosikkilanka. Sopivan paksuinen taipuakseen moneen, ei liian ohut eikä liian paksu. Ja Alpakka on aina ihanan pehmeä lankamateriaali työhön kuin työhön. Nyt jos tekisin takin niin ehkä tekisin yksivärisenä, varsinkaan tuo valkoinen ei ehkä ollut parasvalinta ainaoikeaa olevaan neuleeseen. Mutta makuasioitahan nämä on.