"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan" Tämä laulun lause pyörii mielessäni jatkuvasti. Meidän Olli on nyt puolivuotias ja on viime viikkoina taas kehittynyt ja kasvanut huimasti. Reilun viikon verran meillä on nyt ryömitty kovaa vauhtia eteenpäin. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Olli. Oon niin tyytyväinen että meiltä ei löydy pikkulegoja, geomaggeja tai muitakaan superpieniä leluja mitkä olisi niin makoistä syötävää. Ja silti tuo vaakatason tuholainen löytää kaikkea ihanaa suuhunsa jatkuvasti. Yksi pieni hujaus kun se on jo tehnyt siirtymän olohuoneen lattialta isoveljien huoneeseen. Mihin se minun vastasyntynyt hävisi?! Jotenkin tästä vauva-ajasta on oppinut nauttimaan enemmän ja enemmän joka kerta. Esikoisen aikaan sitä kovasti vain odotti että vauva kasvaa ja kehittyy ja oppii uusia asioita, toisen vauva-aika meni jotenkin siivillä ettei itsellä oikein ole edes muistikuvia siitä. Nyt sitä toivoisi että tämä nuorimmaisen vauva-aika kestäisi ikuisesti, mutta kerta kerran jälkeen tämä menee nopeammin. Vasta eilenhän se potki vielä masussa. Haikeaa on, kohta meillä ei ole enää vauvaa. Mutta on kolme ihanaa touhukasta poikalasta. Ei pitäisi miettiä mikä jää taakse vaan mitä kaikkea ihanaa on edessä.
Viime viikolla puhkesi myös ensimmäiset alahampaat. Niitä tuli sitten kerralla kaksi. Vielä ei ainakaan ole minua niillä imettäessä pureskellut, saa nähdä miten käy. Keskimmäisen kans imetys päättyi 7kk iässä osittain juuri siksi ettei oppinut olemaan purematta.
Iso poika tuli myös siihen tulokseen ettei sitteri ole enää hänen juttunsa. Hervoton kiukkuaminen heti kun siihen yritti laittaa vaikka aikasemmin on siinä viihtynytkin. Ei se auttanut muu kuin kaivella Stokkeen vauvasetti naftaliinista ja alkaa harjoittelemaan syöttötuolissa oloa. Syöminen on nyt melkoista heilumista mutta hyvin ukkeli viihtyy ne lyhyet pätkät mitkä uskaltaa tuoliin laittaa.
Täällä varsinainen hiihtoloma on vasta ensi viikolla. Varsinaisestihan se ei kyllä meihin vaikuta kun ei koululaisia vielä ole meidän perheessä ja aikuisetkin mennään samaan rytmiin eli minä kotona ja iskä töissä. Viime viikolla saatiin kuitenkin nauttia etelän serkkujen seurasta ja käytiin tutustumassa Vuokatin Angry Birds puistoon. Ei varmaan tarvitse edes sanoa että isot pojat nautti :)
Nyt ulos nauttimaan lauhasta talvikelistä ja mäenlaskusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti